Siniristilippu liehui lauantaina puolitangossa Mussalon kentän salossa Pekka Güntherin muistoksi. Kymen Golfin kunniapuheenjohtaja kuoli myöhään perjantai-iltana pitkän sairauden uuvuttamana Karhuvuorikodissa Kotkassa. Pekka oli kuollessaan 87-vuotias, syntynyt 9. heinäkuuta 1935.
Jokaisella seuralla tai yhteisöllä on omat merkkihenkilönsä, ja Kymen Golfille Pekka jos kuka oli sellainen. Vaikka Kotkassa todennäköisesti olisi 18-reikäinen golfkenttä ilman Pekka Güntheriäkin, sellaista ei ilman Pekkaa varmasti olisi rakennettu jo 1980-luvun lopulla.
Pekka aloitti golfaamisen elokuussa 1980. Hän osui kävelylenkillä Kirsti-vaimonsa kanssa Koivulan kentälle, tapasi siellä pari pelaajaa, kiinnostui, kokeili – ja oli jo seuraavalla viikolla mukana ensimmäisissä golfkisoissaan.
– Kirsti kiroaa sitä kentälle eksymistä vieläkin, Pekka tapasi leikillään sanoa.
Pian Pekka oli jo mukana KG:n kenttätoimikunnassa ja vuonna 1985 hän seurasi Heikki Hyväkköä seuran puheenjohtajana. Asialistalla päällimmäisenä oli täysimittaisen kentän rakentaminen Kotkaan.
Kaupunginvaltuutettuna (sd) tohtori Güntherillä oli kanavat auki Kotkan kaupungin päättäjiin eikä hän epäröinyt käyttää niitä levittäessään ympäriinsä golfin matkailullista ja terveydellistä ilosanomaa. Lopulta kaupunki osallistui merkittävällä panoksella kentän rakentamisen kustannuksiin ja valmista tuli kesällä 1989, kuumimman suomalaisen golfbuumin aallonharjalla. Seurajohtamisen lisäksi Pekka toimi 1980-luvun lopulla Suomen golfliiton varapuheenjohtajana. Hän väistyi KG:n johdosta vuonna 1995 ja keskittyi nauttimaan pelaamisesta.
Ja kyllähän Pekka sitten pelasikin. Uupumaton kenttäbongari ehti golfata 38 vuoden aikana 1007:llä eri kentällä 46:ssa eri maassa. Yhden kalenterivuoden ennätyksensä hän teki 79-vuotiaana vuonna 2014: huimat 57 uutta kenttää.
Viimeisen bongauksensa Pekka kirjasi ylös syksyllä 2017. Sen jälkeen ikä ja sairaudet alkoivat verottaa pelaamista, ja viimeisinä vuosina Pekka oli kotikentälläänkin harvinainen vieras.
Kymen Golf kunnioittaa pidetyn kunniapuheenjohtajansa muistoa.
Teksti: Jukka Lehtoranta